Myllyssä oli sekä kuorimiskivi että jauhamiskivi, joilla jauhettiin viljaa, kuten kauraa, ruista ja ohraa. Myöhemmin myllyllä alettiin myös valmistaa hiutaleita, muun muassa kaurahiutaleita.

Myllymökin pienellä puolella asui mylläri perheineen, vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa. Pitkien matkojenkin takaa tuli asiakkaita hevosilla jauhamaan viljat. Usein he pyysivät myös yöpymispaikkaa, ja pieni perhe tiivisti asuntonsa, jotta myös vieraat pystyivät majoittumaan. Vieraillessanne Kahdessa Kalassa voitte käväistä myllymökin tiloissa ja pohtia, kuinka kahdeksan hengen perhe pystyi elämään ja nukkumaan näin pienessä tilassa ympäri vuoden, vieläpä vieraidensa kanssa. Aikojen saatossa mylläreinä toimi useita eri henkilöitä perheineen. Viimeisenä myllärinä toimi Antero Pesonen.

Kaurakosken Mylly oli tärkeä osa Tuupovaaran kylän sähkönsaantia. Ensimmäiset sähkövirrat saatiin kylälle myllyltä jo ennen talvisotaa, vuonna 1935. Sodan aikana oli laajalti käytössä pääasiassa öljylamppuja, mutta armeijan esikunta käytti myllystä saatavaa sähköä.

Myöhemmin sähkönjakelu laajeni, ja kuparilangat vedettiin viisi kilometriä, läpi  kylän aina Olli Vatasen kotitilalle saakka. Sähkön saaminen kylään herätti kiinnostusta, ja parhaimmillaan jopa 20 taloa sai sähkövalaistuksen kotiinsa Kaurakosken Myllyltä. Vielä tänäkin päivänä Kahden Kalan tilalla käytettävä sähkö tuotetaan myllyn generaattorilla.